Suomen eläintenkouluttajat ry:n eettiset säännöt

Eläintenkouluttaja on eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin ammattilainen, jonka työn päämääränä on eläinten hyvinvoinnin parantaminen sekä ihmisen ja eläimen välisen suhteen edistäminen. Eläintenkouluttaja lisää omalla toiminnallaan ymmärrystä eläinten hyvinvoinnista, käyttäytymisestä, oppimisesta ja tunnekokemukset huomioivista koulutusmenetelmistä sekä parantaa eläinten asemaa yhteiskunnassa. 

Eläintenkouluttaja työskentelee kollegiaalisesti, arvostaa omaa ja muiden eläintenkouluttajien asiantuntemusta sekä tukee ammattiryhmänsä jäseniä. Hän työskentelee yhteistyössä muiden ammattilaisten ja koulutukseen osallistuvien kanssa, kunnioittaa heidän osaamistaan sekä edistää vastavuoroista moniammatillisuutta. Eläintenkouluttaja ylläpitää ja kehittää osaamistaan läpi uran. 

1 § Kouluttaja asiakkaan tukena 

Kouluttaja kohtaa asiakkaan tasavertaisesti ja kunnioittavasti, kuuntelee ja suunnittelee koulutusta yhdessä asiakkaan kanssa sekä kannustaa jokaisessa koulutuksen vaiheessa asiakasta osallisuuteen. 

Kouluttajan ja asiakkaan välinen kanssakäyminen perustuu luottamuksellisuuteen, jossa kouluttaja on asiakassuhteessa vaitiolovelvollinen. 

Kouluttaja on rehellinen osaamisestaan itselleen ja muille. Hän pyytää tarvittaessa kollegoiltaan neuvoa, toimii yhteistyössä muiden eläinalan toimijoiden kanssa tai lähettää asiakkaan sellaisen kouluttajan tai muun ammattilaisen (eläinlääkäri, eläinfysioterapeutti, ravitsemuksen asiantuntija jne.) luokse, joka on perehtynyt kyseiseen eläinlajiin, ongelmaan tai koulutettavaan asiaan paremmin. 

2 § Eläimen hyvinvointi 

Kouluttaja tunnistaa yleisimmät tavat, joilla koulutettava eläinlaji voi ilmentää stressiä, kipua tai sairautta sekä ohjaa asiakasta niiden tunnistamisessa. Kouluttaja ottaa huomioon eläimen terveydentilan, koulutushistorian ja yksilölliset ominaisuudet ennen koulutuksen aloittamista, koulutussuunnitelmaa laatiessa ja koulutuksen aikana. Kipua tai sairautta epäiltäessä diagnoosin ja hoitosuunnitelman teko kuuluu eläinlääkärille. 

Kouluttaja kertoo eläimen hyvinvointiin liittyvistä havainnoista asiakkaalle sekä ohjeistaa asiakasta itsenäiseen havainnointiin ja tarvittaessa ohjaa asiakkaan toiselle ammattilaiselle (esim. eläinfysioterapeutti, koirahieroja). 

3 § Koulutustapahtuma 

Kouluttaja huomioi jokaisen koulutettavan eläimen yksilöllisyyden ja hankkii riittävästi tietoa kyseisestä eläinlajista ja kouluttaa tai antaa eläintä koskevia neuvoja vasta tehtyään niin.

Kouluttaja kohtaa eläimen rauhallisesti, lajille sopivalla tavalla niin, että se on turvallista eläimelle, ihmisille ja ympäristölle. Kouluttaja arvioi ensin, voidaanko käyttäytymistä muuttaa ympäristöä muokkaamalla ennen koulutuksen aloittamista. Kouluttaja pyrkii valitsemaan koulutettavalle eläimelle mahdollisimman suotuisan oppimisympäristön. Koulutuksen tavoitteena on eläimen hyvinvoinnin lisääntyminen sekä ihmisen ja eläimen välisen vuorovaikutussuhteen paraneminen. Kouluttaja arvioi koulutuksen ja elinympäristöön tehtyjen muutosten vaikutusta, kertoo niistä asiakkaalle ja tekee muutoksia tarvittaessa.

Koulutustapaa valitessa kouluttaja ja asiakas valitsevat eläimen kannalta mahdollisimman miellyttävät, kyseiselle lajille ja yksilölle soveltuvat menetelmät. Koulutus perustuu toivotun käyttäytymisen vahvistamiseen. Kouluttaja pyrkii asiakkaan kanssa lisäämään eläimen mahdollisuuksia valintojen tekemiseen esimerkiksi muokkaamalla ympäristöä ja kouluttamalla tarvittavia taitoja. 

Kouluttaja kieltäytyy muokkaamasta ympäristöä sellaisella tavalla, joka estää eläimen perustarpeiden täyttymisen ja opettamasta eläimelle sellaisia asioita tai sellaisin menetelmin, jotka heikentävät eläimen hyvinvointia tai ympäristön turvallisuutta. Poikkeuksena tästä voivat olla tilanteet, joissa eläin työskentelee työtehtävässä, josta on merkittävää, muuta kuin rahallista hyötyä.

Säikyttely, pakottaminen tai väkivallan käyttö eivät kuulu koulutusmenetelmiin. Kouluttajan tulee tunnistaa pelon pois siedättämisen ja pelon kohteelle pakkoaltistamisen ero. Koulutuksessa ei käytetä pakkoaltistamista eikä koulutuksen tule saada aikaan eläimessä opittua avuttomuutta tai ylivarovaisuutta.

Mikäli koulutuksessa käytetään apuvälineitä, niistä ei tule aiheutua haittaa, vaaraa, pelkoa tai kipua.

4 § Koulutuksessa mukana olevat muut eläimet 

Kaikkien koulutukseen osallistuvien eläinten hyvinvoinnin varmistaminen on ensisijaista ja jokaisen eläimen lajityypilliset tarpeet tulee huomioida koulutustilanteessa ja sen ulkopuolella. Eläinten käsittely ja koulutuksessa hyödyntäminen eivät saa aiheuttaa kipua, pelkoa tai tarpeetonta kuormitusta.

Kouluttajan tulee tuntea myös muiden koulutukseen osallisena olevien eläinten hyvinvointiin ja pahoinvointiin liittyvät tekijät, kuin kohdassa ”2 § Eläimen hyvinvointi” on lueteltu.

Kaikkien eläinten hyvinvointia tarkkaillaan ja niille annetaan mahdollisuus säädellä olotilaansa. Koulutus on suunniteltu siten, että kaikilla eläimillä on mahdollisuus riittävään palautumiseen ja vaaratilanteet on minimoitu. 

5 § Eläimen ongelmalliseksi koetun käyttäytymisen muokkaaminen 

Kouluttaja kartoittaa laajasti eläimen hyvinvoinnin tilan ja pyrkii selvittämään käyttäytymisen taustalla vaikuttavat todelliset syyt, jotka voivat olla esimerkiksi terveyteen, lajille sopivaan ympäristöön tai ruokintaan liittyviä. 

Kouluttaja tarvittaessa muokkaa asiakkaan kanssa eläimen hyvinvointiin, ympäristöön ja koulutukseen liittyviä tekijöitä sekä tarvittaessa ohjaa asiakasta yhteistyöhön muiden tilanteen edellyttämien ammattilaisten kanssa. Kouluttaja kerää tietoa havainnoistaan ja tekemiensä muutosten vaikutuksesta eläimen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. 

6 § Laki eläinten hyvinvoinnista 

Kouluttaja edistää parhaansa mukaan kulttuuria, jossa eläinten hyvinvointi, hyvä kohtelu, kunnioitus ja oikeudet toteutuvat. 

Kouluttaja noudattaa lakia eläinten hyvinvoinnista sekä muita toimintaansa koskevia lakeja ja säädöksiä huomioiden myös eläinten kuljetuksen. Lisäksi kouluttaja ohjaa asiakasta toimimaan edellä mainittujen mukaisesti.