Jokaista eläintä voi kouluttaa positiivisesti - lajista ja rodusta riippumatta
Julkaistu 18.2.2023
Positiivinen vahvistaminen on tehokas tapa kouluttaa eläimiä. Eläimen laji, rotu tai yksilö ei vaikuta siihen toimiiko positiivinen vahvistaminen kouluttaessa. Sen sijaan tämän onnistunut käyttö edellyttää tietoa ja taitoa oppimisen lainalaisuuksista, eläinten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä.
Eläinsuojelulaissa todetaan yksiselitteisesti, että eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. Laissa tarpeellisella kivulla tarkoitetaan ainoastaan eläinlääkärin toimenpiteisiin joskus väistämättömästi liittyvää kipua.
Lisäksi eläinsuojeluasetuksessa tarkennetaan, ettei eläintä saa kouluttaa tai käyttää siten, että sen terveys tai hyvinvointi vahingoittuu. Kouluttamisen tulisi siis aina ylläpitää tai lisätä eläimen hyvinvointia, ei aiheuttaa edes hetkellistä pahoinvointia.
Kipu ei kuulu kouluttamiseen
Keskustelu siitä, missä menee tarpeettoman kärsimyksen raja koulutustilanteessa on turha, sillä sellaista tarvetta ei kouluttaessa ole. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että eläimeen on kouluttaessa tarve koskea sille epämiellyttävällä tavalla tai jopa väkivalloin, on syytä perehtyä lisää eläimen hyvinvointiin sekä kouluttamiseen. Voi myös olla hyvä miettiä, mistä kyseinen tarve itselle syntyy.
Eläimen käyttäytymisen muuttuminen vältteleväksi, aggressiiviseksi tai vaivoin käsittelyä sietäväksi tulisi myös olla merkki siitä, että kouluttamisen mielekkyyttä eläimen näkökulmasta täytyy pohtia uudelleen. Lisäksi on tarkasteltava, miten eläin on valmisteltu tilanteisiin joihin sen viemme.
Eläimen kouluttaminen positiivisesti vahvistamalla
Kun tavoitteena on muuttaa eläimen käyttäytymistä, eli kouluttaa eläintä, tulee varmistaa että edellytykset hyvinvoinnin huomioivaan ja tehokkaalle oppimiselle on olemassa. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti, että eläin on terve ja kivuton ja että eläimen perustarpeet on tyydytetty. Lisäksi ympäristö on huomioitu ja järjestelty niin, että epätoivotun käyttäytymisen ilmeneminen on epätodennäköistä, ja toisaalta toivotun käyttäytymisen ilmeneminen mahdollisimman todennäköistä.
Kun edellä mainitut asiat on huomioitu, voidaan siirtyä vahvistamaan eläimen käyttäytymistä positiivisella vahvisteella. Näiden asioiden huomioiminen johtaa eläimen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Jos koulutus ei jostain syystä etene, on syytä tarkistaa onko tehtävä pilkottu tarpeeksi pieniksi paloiksi, toimiiko palkka oikeasti vahvisteena eli motivoiko se miellyttävästi, onko ympäristössä jotain mikä estää toivotun käyttäytymisen vahvistumisen, tai onko perustarpeissa tai terveydentilassa jotain mikä hidastaa tai estää oppimista.
Epämiellyttävät tunteet koulutustilanteessa
Eläin voi kokea turhautumista, pettymystä ja suuttumusta, jos koulutuksen aikana palkkion saaminen estetään toistuvasti. Tämä voi käyttäytymisessä näkyä esimerkiksi kiihtymisenä, ja voimakas turhautuminen myös aggressiivisena käyttäytymisenä. Palkkion poiston säännönmukainen käyttäminen hidastaa ja aiheuttaa yleensä enemmän epätoivottua käyttäytymistä, kuin edistää tavoitekäyttäytymistä tunnetilat huomioiden.
Käyttäytyminen voi muuttua myös silloin, jos tilanteeseen lisätään asioita, jotka ovat eläimelle jo itsessään epämiellyttäviä. Tässä tapauksessa eläin pyrkii muuttamaan käyttäytymistä joko päästäkseen eroon epämiellyttävästä asiasta, tai välttääkseen epämiellyttävän asian. Nämä seuraukset eivät kuitenkaan tulisi kuulua kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja eläimen tunnetilat huomioivaan koulutukseen.
Lopuksi
On syytä muistaa, että ihminen päättää yleensä sen, mihin tilanteisiin eläimensä vie ja mille sen altistaa - niin arjessa, harrastuksissa ja mahdollisissa kilpailuissakin. Tämän ihmisen mieltämän oikeuden vastapainona tulisi olla velvoitteita, jotka varmistavat, että eläimelle on opetettu taitoja, joiden avulla sen hyvinvointi ei erilaisissa tilanteissa heikkene - päinvastoin.
Jos huomaa, että eläin esimerkiksi stressaa, kokee turvattomuuden tunnetta tai ei vaikka kykene keskittymään toivottuun asiaan, on syytä miettiä millä perusteilla tilanteeseen silti jäädään tai kyseistä harjoitusta jatketaan. Lisääkö tilanne eläimen hyvinvointia?
Entä jos ei huomaa, että eläintä stressaa, sattuu tai se ilmentää epämiellyttäviä tunteita? Siinä tapauksessa on ehdottoman tärkeää perehtyä lisää kyseisen eläinlajin ja -yksilön elekieleen, sekä opetella kouluttamista asiantuntevien ihmisten ohjauksessa ja opastuksessa.
Lue lisää: https://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2022/08/Ela%CC%88intenOppimisOpas062022.pdf
Hae apua asiantuntijalta: www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat
Lähteet:
Eläinsuojelulaki 3 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247#P3
Eläinsuojeluasetus 13 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396
S. Friedman, What’s Wrong with this Picture? Effectiveness is Not Enough, APDT Journal March/April 2010
Tekstin on koostanut Suomen eläintenkouluttajat ry:n varsinaiset jäsenet Sofia Haapanen, Nina Laiho ja Heta Rautiainen