Suomen eläintenkouluttajat ry:n eettiset säännöt

1 § Kouluttaja ja asiakas
Kouluttajan ja asiakkaan välinen kanssakäyminen perustuu luottamuksellisuuteen,
jossa kouluttajalla on moraalinen vaitiolovelvollisuus kaikkiin koulutustilanteisiin
liittyvissä asioissa.
Kouluttaja on rehellinen osaamisensa rajoista itselleen ja muille. Hän pyytää
tarvittaessa kollegoiltaan apua tai lähettää asiakkaan sellaisen kouluttajan tai muun
ammattilaisen (eläinfysioterapeutti, ravitsemuksen asiantuntija jne.) luokse, joka on
perehtynyt kyseiseen eläinlajiin, ongelmaan tai koulutettavaan asiaan paremmin.

2 § Eläimen terveydentila
Eläimen terveydentila tulee selvittää ennen koulutuksen aloittamista. Jos kipua tai
sairautta epäillään, diagnoosin teko kuuluu eläinlääkärille.
Eläimen terveydentila ja yksilölliset ominaisuudet tulee ottaa huomioon
koulutussuunnitelmaa laadittaessa ja koulutuksen aikana.

3 § Koulutustapahtuma
Kouluttaja tutustuu jokaiseen koulutettavaan eläimeen yksilönä ja hankkii
riittävästi tietoa kyseisen eläinlajin erityispiirteistä ja kouluttaa tai antaa eläintä
koskevia neuvoja vasta tehtyään niin.
Kouluttaja käsittelee eläimiä rauhallisesti, lajille sopivalla tavalla ja niin, että se on
turvallista sekä eläimelle että ihmisille.
Kouluttaja kieltäytyy opettamasta eläimelle sellaisia asioita, jotka heikentävät sen
hyvinvointia tai ympäristön turvallisuutta. Poikkeuksena tästä voivat olla tilanteet,
joissa eläimen käytöstä on ihmiselle merkittävää, muuta kuin rahallista hyötyä
kuten koirien käyttö pelastustehtävissä luonnonkatastrofialueilla tms. toiminta.
Kouluttaja tiedostaa vastuunsa eläimen koulutuksen ja sen elinympäristöön tehtyjen
muutosten vaikutuksesta ympäristön hyvinvointiin ja turvallisuuteen myös pitkällä
aikavälillä riippumatta siitä onko koulutus päättynyt ja kouluttaja poistunut
paikalta.
Kouluttaja valitsee kuhunkin tilanteeseen eläimen kannalta mahdollisimman
miellyttävän, asiakkaan kannalta edullisen, helposti ymmärrettävän ja toteutettavan
koulutustavan ja hallitsee sen niin hyvin, ettei se aiheuta eläimelle kipua tai pelkoa.
Koulutus perustuu ensisijaisesti toivotun käyttäytymisen vahvistamiseen, eikä väärästä
käyttäytymisestä rankaisemiseen. Eläimen säikyttely tai väkivallan käyttö ei kuulu
koulutusmenetelmiin. Koulutuksen ei tule saada aikaan eläimessä opittua
avuttomuutta tai ylivarovaisuutta

4 § Koulutuksen apuvälineet
Jos koulutuksessa käytetään apuvälineitä, niistä ei saa aiheutua haittaa, vaaraa tai
epämukavuutta eläimelle, kouluttajalle tai ympäristölle.
Kouluttajan tulee tutustuttaa eläin ennalta kaikkiin koulutuksessa käytettäviin
välineisiin ja opettaa eläimelle miten se voi halutessaan välttää välineen
kosketuksen. Jos väline on jatkuvasti puettuna eläimelle tai muussa kevyessä
kosketuksessa siihen, eläin tulee ensin siedättää välineen tuottamaan kevyeen
perustuntumaan ja opettaa eläimelle sitten, miten se voi välttää taluttimen tai muun
vastaavan kiristymisen. Perustuntuma ei saa olla niin voimakas, että se aiheuttaa
eläimelle kipua tai epämukavuutta.

5 § Koulutuksen ongelmatilanteet
Kouluttaja pyrkii ongelmatilanteissa aina ensisijaisesti tunnistamaan
käyttäytymisen taustalla vaikuttavan todellisen syyn ja poistamaan sen, eikä vain
hoitamaan oireita esimerkiksi yksinomaan koulutuksen keinoin.
Jos eläin pelkää, kouluttaja käyttää aikaa ensisijaisesti pelon pois siedättämiseen.
Kouluttaja ei altista eläintä pelon kohteelle (flooding), vaikka sillä voisi saada
aikaan sen, ettei eläin enää lopulta kykene reagoimaan pelon aiheuttajaan.
Kouluttajan tulee tunnistaa pelon pois siedättämisen ja pelon kohteelle altistamisen
(flooding) ero ja tiedostettava jälkimmäiseen menetelmään liittyvät riskit.

6 § Eläinsuojelulaki
Kouluttajan tehtävä on huolehtia eläimen hyvinvoinnista, viihtyvyydestä ja siitä,
että eläinsuojelulain ja asetusten vaatimuksia noudatetaan kaikissa koulutukseen ja
siihen liittyvissä tilanteissa.
Kouluttaja on velvollinen ilmoittamaan kaikista mahdollisista kohtaamistaan
eläinsuojelurikkomuksista eläinsuojeluviranomaiselle.