Suomen Eläintenkouluttajat ry:n lausunto lakiluonnokseen eläinten hyvinvoinnista

Suomen Eläintenkouluttajat ry on ammattitutkinnon suorittaneiden eläintenkoulutuksen ammattilaisten yhdistys.

Tieto mm. eläinten oppimisesta, kouluttamisesta, tunteista ja käyttäytymisestä on tutkimuksen myötä muuttunut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Uuden lain eläinten hyvinvoinnista tulee vaikuttaa siihen, mitä keinoja eläinten kouluttamisen nimissä pidetään hyväksyttävinä. Lain tulee taata eläinten hyvinvointi eläinlajista tai eläimen käyttötavasta riippumatta.

Ihmisen ja eläimen välinen suhde

Ihmisen on kaikessa omassa toiminnassaan pyrittävä lisäämään eläimen kokemaa turvallisuudentunnetta ja luottamusta ihmisiä kohtaan. Ihmisen tulee toimia eläintä kohdellessaan ennakoitavalla, rauhallisella ja johdonmukaisella tavalla siten, ettei eläimen tarvitse olla varuillaan tai pelätä ihmisen toimintaa.

Eläimen kokemilla tunteilla ihmisten läheisyydessä on laaja merkitys ihmisen vaikutuspiirissä jatkuvasti elävän eläimen hyvinvoinnille. Ihmiseen liittyvä opittu jännittyneisyys altistaa eläintä pitkäkestoiselle stressille ja voi olla turvallisuusriski eläintä käsitteleville ihmisille. Ihmiseen luottavaisesti suhtautuva eläin voidaan silti kouluttaa säilyttämään ihmiseen turvallinen etäisyys ja muulla tavalla suhtautumaan ihmiseen turvallisuutta edistävällä tavalla.

Luonnonvaraisten eläinten kohdalla tottumista ihmiseen tulee ensisijaisesti välttää.

Eläinten kouluttamisen ammattilaiset ja oppilaitokset

Eläinalan oppilaitoksilla ja eläinten kouluttamispalveluita tarjoavilla ammattilaisilla on suuri merkitys eläinten kouluttamiseen ja hyvinvointiin liittyvän tiedon levittämisessä. On pystyttävä varmistamaan, että oppilaitoksissa tarjottava opetus vastaa nykypäivän tietoa eläinten hyvinvoinnista, oppimisesta ja käyttäytymisestä.

Kaikki ammatillisessa koulutuksessa annettu opetus eläinten kouluttamisesta on perustettava ensisijaisesti halutun käyttäytymisen vahvistamiseen ja vaiheittaiseen, eläimen tahdissa tehtävään
kouluttamiseen ja totuttamiseen ( = järjestelmällinen siedättäminen). Tämä koskee myös erilaisissa työ- ja virkatehtävissä käytettäviä eläimiä.

Eläinten vastuullinen kouluttaminen perustuu eläimen tunnetilojen ja kokemusten mahdollisimman luotettavaan tunnistamiseen eläimen käyttäytymisestä. Kaikki eläinten kouluttamista ammattimaisesti tekevät henkilöt tulee velvoittaa kouluttautumaan näissä asioissa, jotta heillä olisi ammattitaitoa tunnistaa kyseisen eläinlajin pelkoon, kipuun ja krooniseen stressiin liittyvä käyttäytyminen ja välttää sen aiheuttamista koulutuksessa sekä ohjata eläin eläinlääkärin hoitoon tarvittaessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sellaisten eläinten hyvinvoinnin arvioimiseen, joiden tiedetään peittävän kivun kokemustaan. Tällaisia ovat mm. hevonen, nauta ja lammas.

Kaikilla eläinten kouluttamisen palveluita myyvillä ammattilaisilla tulee olla taito kouluttaa eläintä ensisijaisesti halutun käyttäytymisen vahvistamisen keinoilla ja vähentää pelkoa järjestelmällisen siedättämisen avulla.
Tutkimus eläinten hyvinvoinnista, käyttäytymisestä ja kognitiosta etenee edelleen nopeasti. Kaikkien eläinalan ammattilaisten ja ammattikoulutuksen opettajien on päivitettävä osaamistaan säännöllisesti, jotta eläinten hyvinvointiin liittyvä osaaminen pysyy ajan tasalla.

Eläinten hyvinvointia edistävän tiedon levittäminen

Suuri osa eläinten hyvinvointiin liittyvistä ongelmista johtuu eläinten kanssa tekemisissä olevien ihmisten ajantasaisen tiedon puutteesta. Eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi valtion on tarjottava ja levitettävä vapaasti saatavilla olevia laadukkaita ja luotettavia tietolähteitä eläinten hyvinvoinnista, käyttäytymisestä, oppimisesta ja kouluttamisesta. Näiden on oltava niin yksityisten ihmisten kuin ammattilaisten saatavilla. On myös ohjattava eläinten kanssa toimivia tunnistamaan luotettava ja eläinten hyvinvointia edistävä tieto paikkansapitämättömästä ja eläimille haitallisesta tiedosta. Tiedonjakoa voisi toteuttaa samaan tapaan kuin ihmisten terveyteen liittyvää tietoa jaetaan.

Eläinasiainvaltuutetun virka on kirjattava lakiin.

Lajityypilliset käyttäytymistarpeet ja pito-olosuhteet

Lakiin tehdyt ehdotukset eläinten käyttäytymistarpeiden huomioimisesta eläintenpidossa ja käsittelyssä ovat merkittävä parannus aiempaan. Käyttäytymistarpeiden toteutumiseen on pyrittävä mahdollisimman laajasti kaikkien eläinlajien kohdalla ja eläinalan ammattilaisten opetuksen on sisällettävä opetusta käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen pyrkivistä eläinten pitotavoista ja niiden merkityksestä eläinten hyvinvoinnille.

Eläinten pitotavoilla on suuri merkitys eläinten stressaantuneisuuteen ja sen myötä käyttäytymiseen, koulutettavuuteen ja turvallisuuteen. Jotkin eläinten totutut ja pitkään käytössä olleet pitotavat vaativat uutta tarkastelua ja ohjausta nykyisen tiedon valossa.

Sosiaalisten eläinlajien kuten hevosten on elettävä ensisijaisesti oloissa, joissa ne voivat oleskella yhdessä muiden hevosten kanssa turvallisissa ja yksilölle sopivissa laumoissa ja toteuttaa sosiaaliseen käyttäytymiseen, leikkiin, yhdessä lepäämiseen ja syömiseen jne. liittyvää käyttäytymistään. Tällaisten eläinlajien sosiaalisen käyttäytymisen estämiseen tulee aina olla painavat perusteet.

Eläimen elinympäristön tulee tarjota sille luontaisia virikkeitä, kuten mahdollisuuksia liikkumiseen, ruuanetsintään, ympäristön tutkimiseen, kehonhoitoon, sosiaaliseen käyttäytymiseen, leikkiin jne.

Eläimen sulkeminen liikkumista rajoittavaan häkkiin tai muuhun elintilaa ja käyttäytymistarpeiden toteuttamista merkittävästi rajoittavaan tilaan pitkiksi ajoiksi tulee kieltää tai määritellä hyväksyttäväksi vain selkeästi rajoitetusti.

Monilla eläimillä tunnetaan kehityskaudet, joiden aikana ne voivat sosiaalistua muihin eläimiin ja ihmisiin. Onnistuneen sosiaalistamisen myötä eläin pitää kyseisiä lajeja lähtökohtaisesti vaarattomina. Kasvattajan ja omistajan vastuulla on huolehtia eläimen sosiaalistamisesta ihmisiin ja niihin eläimiin, joiden kanssa sen tiedetään tulevan elämään. Myös omiin lajikumppaneihin sosiaalistuminen on laumaeläimille tärkeää.

Emon ja jälkeläisten vieroituksesta on huolehdittava siten, että siitä aiheutuu eläimille mahdollisimman vähän psyykkistä ja fyysistä stressiä. Vieroituksen on pyrittävä noudattelemaan eläimen lajityypillistä tapaa vieroittaa jälkeläiset. Eläimet on ollut tapana yleensä vieroittaa silloin kun ne fyysisesti selviytyvät ilman emäänsä, mutta nykyisin tiedetään riittävän pitkällä emon hoivalla ja lajille sopivalla vieroituksella olevan lisäksi suuri merkitys eläimen psyykkiselle terveydelle ja kehitykselle.

Kaikkien eläinten jatkuva kytkettynä pitäminen tulee kieltää vähintään siirtymäajalla. Jatkuva kytkeminen estää suurimman osan lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisesta aiheuttaen kohtuutonta kärsimystä. Kytkettynä elävien eläinten liikunnantarpeesta on huolehdittava päivittäin, ko. eläinlajin lajityypilliset käyttäytymistarpeet huomioiden.

Lain tulee taata eläimelle jatkuvan juomaveden saanti eläimen pysyvässä pitopaikassa. Jos riittävän vedensaannin valvonta saadaan luotettavalla tavalla järjestymään, joillekin eläimille riittää juomaveden tarjoaminen niiden lajille tyypillisen juomisrytmin mukaisesti siten että pitkittyneen janon syntyminen saadaan estettyä ja valvottua.

Eläimen tarvitsema säänsuoja on määriteltävä kyseisen eläinlajin ja -yksilön tarpeiden ja sopeutumiskyvyn mukaisesti. Eläimet saattavat tarvita suojaa mm. kylmyyttä, kuumuutta, kosteutta tai kiusaavia hyönteisiä vastaan. Liiallista ja käyttäytymistarpeiden toteutumista estävää suojaamista tulee välttää.

Eläinten itseisarvo

Eläinten itseisarvo tuntevana olentona tulee kirjata lakiin.

Kouluttamisen on perustuttava ensisijaisesti halutun käytöksen vahvistamiseen

Haluttua käytöstä vahvistamalla koulutetut eläimet oppivat tutkimusten mukaan parhaiten ja niiden psyykkisen tai fyysisen hyvinvoinnin heikkeneminen koulutuksen vuoksi saadaan minimoitua. Palkitsemalla kouluttaminen voi tutkitusti myös lisätä eläimen hyvinvointia.

Koulutuksen nimissä aiheutettu kärsimys on nykyisin yleensä luettava tarpeettoman kärsimyksen joukkoon, sillä halutun käytöksen vahvistamiseen perustuvat menetelmät ovat kehittyneet viimeisten vuosikymmenien aikana niin, että niillä saavutetaan vähintään yhtä hyviä koulutustuloksia. Kouluttaja voi siis välttää koulutuksen aiheuttaman kärsimyksen valitsemalla eläimen hyvinvointia edistävät koulutusmenetelmät, ja lain pitää myös velvoittaa tähän.

Joissain tapauksissa täytyy harkita, onko kyseinen tehtävä eläinyksilölle koulutettavissa ilman kärsimyksen aiheuttamista ja kuinka tarpeellista tehtävän kouluttaminen ylipäätään on. Kouluttamisesta on luovuttava, jos sitä ei voida tehdä ilman pelon tai kärsimyksen aiheuttamista.

Käytösongelmien ratkaiseminen

Ihmiselle tai eläimelle ongelmallisen käyttäytymisen ratkaisemisen tulee perustua ensisijaisesti käyttäytymisen syiden poistamiseen. Ongelmallista käyttäytymistä aiheuttavat yleisesti kipu, pelko, stressi ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden tyydyttymättömyys. Näiden tekijöiden selvittämisestä ja ratkaisemisesta on huolehdittava ennen kuin käyttäytymisen muokkaamiseen kouluttamalla ryhdytään. Ongelmatilanteissakin kouluttaminen perustuu uuden käytösmallin opettamiseen haluttua käytöstä vahvistamalla.

Eläinten ongelmakäytökseen liittyviä koulutuspalveluita tarjoavilla ammattilaisilla on oltava koulutus kyseisen eläinlajin kipukäyttäytymisen, pelon ja stressin sekä niihin liittyvien ilmiöiden tunnistamiseksi, poissulkemiseksi ja uudelleenkouluttamiseksi. Psyykkisesti tai fyysisesti epänormaali eläin on poikkeuksellisen haastava käsiteltävä ja koulutettava ja riskit eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin vaarantumiseen ovat suuremmat kuin peruskouluttamisessa.

Rankaisuiden käyttö koulutuksessa

Rankaisemalla (pelkoa, kipua tai muita epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttamalla) kouluttaminen heikentää eläimen hyvinvointia. Rankaisemalla kouluttaminen lisää pelkoa, stressiä ja aggressiivista käyttäytymistä. Rankaiseminen ei yleensä auta eläintä ymmärtämään, minkälaista käytöstä siltä odotetaan. Rankaisuiden käyttöä kouluttamisessa tulee ensisijaisesti välttää.

Vieraissa ja voimakkaita häiriöitä aiheuttavissa ympäristöissä, kuten liikenteessä tai erilaisissa yleisötapahtumissa eläimen voi olla vaikea toimia oppimallaan tavalla tai keskittyä ohjaajansa pyyntöihin. Eläin on totutettava ja koulutettava toimimaan tällaisissa ympäristöissä vaiheittain. Näissäkään tilanteissa pelolla tai kivulla kouluttaminen ei ole perusteltua.

Eläimet keskenään pyrkivät muodostamaan ja ylläpitämään keskinäisiä toimintamallejaan ja hierarkiaansa hienovaraisella elekielellä, jolla pyritään välttämään varsinaiset konfliktit. Konflikteihin ajautuminen ei ole eläimen edun mukaista eikä yleensä tarpeellista, kun eläimet pystyvät toimimaan lajilleen tyypillisellä tavalla ja hyvissä elinolosuhteissa. Ennen kuin tätä tiedettiin, johtajuuteen tai dominanssiin perustuvissa koulutusmuodoissa saatettiin pelotella tai rankaista eläintä johtajuuden tai dominanssin nimissä. Tämä ei ole hyvän kouluttamisen nimissä tarpeellista, vaan aiheuttaa eläimelle usein turhaa pelkoa ja kärsimystä. Ei ole myöskään pystytty tutkimuksin todistamaan, että eläin pitäisi ihmistä osana lajinsa laumansisäistä hierarkiaa.

Eläimeltä voi odottaa vain sellaista käyttäytymistä, mitä se lajilleen tyypillisesti toteuttaisi tai mitä se on koulutuksen myötä oppinut. Eläimelle tyypillinen käyttäytyminen ei oikeuta rankaisemaan eläintä, vaikka se olisi ihmisen näkökulmasta väärää tai haitallista. Jos eläimen käyttäytymistä halutaan muuttaa, se tulee tehdä kouluttamalla, ensisijaisesti vahvistamalla haluttua käyttäytymistä.

Eläimen hyvinvoinnin kannalta haitalliset tahattomat rankaisut tulee pyrkiä minimoimaan eläimen työssä. Esimerkiksi opetus- tai terapiatyössä työskentelevä hevonen ei saa altistua jatkuvasti ratsastajien heiluvien käsien aiheuttamille nykäisyille suussaan, vaikkei se käyttäytymisellään näyttäisikään epämukavuuttaan tai kipuaan. Kaikessa ohjaamisessa on painotettava eläimen hyvinvoinnin tärkeyttä ja opetettava siihen tähtääviä taitoja.

Kiellettävät välineet ja menetelmät

Eläimillä käytettäviä välineitä ja varusteita on aina käytettävä niin, etteivät ne aiheuta eläimelle pelkoa tai kärsimystä. Lain tulee määritellä kärsimys pientä ohimenevää epämukavuutta suuremmaksi haitaksi. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan eläin kokee kipua ja pelkoa ja kärsii siitä hyvin samalla tavalla kuin ihminen.

Eläimelle ei saa kouluttaa asioita, jotka ovat vahingoksi eläimelle itselleen. Tässä tulee huomioida myös kouluttamisen pitkäkestoiset vaikutukset. Tällaiseen voidaan lukea mm. eläimen kasvuun nähden liian aikainen työtehtäviin kouluttaminen ja kuormittaminen. Myös liikkumisen ja kehon asennon kannalta yksipuolisia pitkäkestoisia tehtäviä tekevien eläinten kouluttamisessa on huomioitava koulutuksen pitkäkestoinen fyysinen kuormittavuus.

Pelkästään ei-toivotun käyttäytymisen estämiseen rankaisemalla käytettävät menetelmät ja koulutusvälineet on kiellettävä. Rankaisemiseen perustuvan välineen käyttö voi ainakin väliaikaisesti poistaa kyseisen oireen, kun eläin ei uskalla toistaa käytöstä. Kuitenkin, mikäli käytöksen takana vaikuttava syy kuten kipu, pelko tai tehtävään riittävä osaamisen puute jää selvittämättä ja korjaamatta, ongelma yleensä vain muuttaa muotoaan. Rangaistusten käyttö altistaa eläintä pelolle, kärsimykselle ja stressille ja voi johtaa mm. aggressioon, masentumiseen ja ahdistuneisuuteen. Kyseisten välineiden korvaamiseen on nykyään olemassa toimivia ja eläimen hyvinvoinnin kannalta turvallisia koulutusmuotoja, joten niiden aiheuttama kärsimys on yleensä vältettävissä ja siten katsottava turhan kärsimyksen aiheuttamiseksi.

Kiellettyjä välineitä ovat mm. sähköpannat, piikkipannat ja ns. kolinapurkit ja kiristyvät lannelenkit. Hevosilla piikkikannukset, piikkikuolaimet.

Hevosilla kuolainten, kannusten, raippojen ja muiden koulutusvälineiden käyttämisen tulee perustua lievää, ohimenevää epämukavuutta aiheuttavan paineen ja sen myötäämisen hyödyntämiseen, ei kivun tai pelon tuottamisella aikaansaatuun käyttäytymiseen tai rankaisemiseen.

Eläimeltä ei voida vaatia fyysisiä suorituksia siten, että kärsimyksen tunnusmerkit täyttyvät. Fyysiset vaatimukset on suhteutettava eläimen ominaisuuksiin, kokoon, ikään, kasvuun, terveydentilaan ja osaamistasoon. Eläimellä ei ole kykyä ymmärtää kivuliaan tai muuta kärsimystä aiheuttavan valmennuksen arvoa sen hyvinvoinnille tai suorituskyvylle. Fyysisen valmennuksen on edettävä vaiheittain fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn kehittymisen tahdissa.

Eläintä ei saa välineiden tai menetelmien avulla sitoa tai pakottaa sille epäluonnollisiin tai kipua tai kärsimystä aiheuttaviin asentoihin. Kipu tai kärsimys voi aiheutua mm. kehon rakenteesta, lihaksiston heikkoudesta, osaamisen puutteesta tai fyysisistä vaurioista. Esimerkiksi hevosten on suitsitusta ja / tai apuohjia käytettäessä kyettävä löytämään asento, jossa hevonen voi olla sille luonnollisessa asennossa, liikkua luonnollisella tavalla ja samalla välttää suuhunsa, päähänsä tai kehoonsa kohdistuvan kärsimystä tai kipua tuottavan paineen. Työtehtävissä, jotka sisältävät pitkiä aikoja samoissa asennoissa, eläimelle on tarjottava lepotaukoja.

Hevosen suuta ei saa sulkea (sitoa kiinni) tai kieltä sitoa sille kipua tai kärsimystä tuottavalla tavalla tai eläimen kipuun tai pelkoon liittyvän käyttäytymisen estämiseksi.

Eläimen sitominen suustaan kiinni kehon liikkuviin osiin kuten jalkoihin tai häntään tulee kieltää. Myös jalkojen sitominen yhteen on kiellettävä.

Hevosten barraaminen eli kivun aiheuttaminen suorituskyvyn parantamiseksi tulee kieltää. Tällaista on mm. estepuomin nostaminen eläimen jo hypätessä kykenemättä ennakoimaan jalkoihin osuvaa iskua tai raajojen herkistäminen kivulle keinotekoisesti varovaisuuden lisäämiseksi.

Eläintä ei saa raahata päästä, kaulasta, raajasta tai hännästä vetämällä. Raahaamista ei voi perustella kouluttamisella. Näin ei saa toimia, vaikka raahaaminen olisi ihmisen voimilla helppoa eläimen pienen koon vuoksi.
Eläinten siirtämisessä tulee ensisijaisesti käyttää keinoja, jotka eivät aiheuta pelkoa, kipua tai kärsimystä. Tällaisia ovat mm. erilaiset koulutetut käytökset, laumana liikuttelu eläimen lajityypillistä käyttäytymistä hyödyntäen sekä houkutteleminen.

Eläimen kohtuuton kiihdyttäminen koulutuksen nimissä tulee olla kielletty. Myös eläimen opittuun avuttomuustilaan tähtäävä kouluttaminen tulee kieltää. Opitussa avuttomuustilassa eläin lakkaa reagoimasta sille pelkoa tai kipua aiheuttaviin ärsykkeisiin. Tähän voi johtaa eläimen kokemus siitä, ettei kivun tai pelon välttäminen ole yrityksistä huolimatta mahdollista. Opitussa avuttomuustilassa oleva eläin saattaa olla passiivisuutensa takia ihmiselle helppo käsitellä, mutta kokee voimakasta stressiä.

Eläimen kaataminen ja pakotettu maassa pitäminen koulutuksen nimissä tulee kieltää.

Toiminnoissa, joissa käytetään kohde-eläimiä, myös kohde-eläimen hyvinvoinnista on huolehdittava ammattimaisesti.

Hätätilanteista selviytyminen ja onnettomuuksien estäminen voi vaatia poikkeustilanteissa voimakkaidenkin otteiden käyttämistä. Kovakourainen ja pelottava käsittely ei saa kuulua arkiseen, usein toistuvaan käsittelyyn ja kouluttamiseen.

Eläintä ei saa pitää nälässä, janossa tai eristyksissä sen käytökseen vaikuttamiseksi koulutukseen tai muuhun vastaavaan tilanteeseen liittyen.

Hevosten imppauspannat on kiellettävä. Tutkimusten mukaan imppaamisen estäminen aiheuttaa suurempaa stressiä kuin imppaaminen. Sen sijaan eläinten kaiken stereotyyppisen käyttäytymisen kehittymisen ennaltaehkäisemiseen ja esiintymisen vähentämiseen täytyy pyrkiä järjestämällä eläimille lajityypillisiä elinolosuhteita ja vähentämällä muuta stressiä, kipua ja kärsimystä.

Eläinkilpailut ja muu harrastuksenomainen toiminta, joissa eläimen vahingoittumista ja kärsimystä on käytännössä mahdotonta estää, tulee kieltää. Tällaisia ovat mm. järjestetyt eläintappelut ja pyydystä- ja päästä -kalastus.

Totuttaminen

Totuttamisvaatimuksen lisääminen lakiin on erittäin tärkeää. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on merkittävää, että ne ovat tottuneet usein toistuviin asioihin elinympäristössään niin etteivät kyseiset asiat aiheuta pelkoa ja stressiä.

Laissa on määriteltävä, mitä totuttaminen ja tottuminen tarkoittaa. Tottuminen tarkoittaa, että kyseinen asia ei enää aiheuta eläimelle pelkoa tai muuta hyvinvointia vaarantavaa reaktiota. Se, että eläin on kohdannut jonkin asian aiemmin, ei takaa, että se olisi siihen tottunut. Mikäli asian kohtaaminen on aiheuttanut pelkoa, eläin on voinut oppia pelkäämään ko. asiaa ja asian kohtaaminen jatkossakin aiheuttaa pelkoa.

Ihminen voi pelon näyttämisestä rankaisemalla saada eläimen lakkaamaan näyttämästä pelkoaan, mutta tällainen kouluttaminen ei poista pelon tunnetta. Pelkoa ei poista myöskään eläimen altistaminen väkisin pelkoa aiheuttavalle asialle. Pelolle altistaminen voi saada eläimen sulkeutumaan ja masentumaan, mikä ei ole rauhallisuutta vaan stressitila. Aito totuttaminen antaa eläimelle mahdollisuuden tottua yksilölle sopivassa tahdissa vaarantamatta eläimen hyvinvointia. Tilannetta vaikeutetaan vähitellen eläimen tottumisen tahdissa pelkokynnystä ylittämättä ( = järjestelmällinen siedättäminen).

Eläimelle epävarmuutta aiheuttavat tilanteet, kuten usein toistuvat hoitotoimenpiteet tai kuljetusvälineisiin tai lypsyrobotteihin meneminen on totutettava ja koulutettava niin, ettei eläimen tarvitse kokea pelkoa niihin siirtymisen ja niissä olemisen yhteydessä. Tämä on erityisen tärkeää niiden eläinten kohdalla, jotka joutuvat ko. tilanteisiin usein, kuten kilpailuihin ja näyttelyihin säännöllisesti osallistuvat eläimet tai lypsylehmät.

Eläimen elekielen keinotekoinen muuttaminen

Eläimille ei saa tehdä eläinlääkinnällisiä tai muita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on eläimen elekielen muuttaminen. Tällaisia ovat esimerkiksi hevosen hännän hermojen katkaiseminen hännällä huiskimisen estämiseksi tai kielen typistäminen kielen ulostyöntämisen estämiseksi.

Kilpailu- ja työkuntoisuus

Eläintä ei saa käyttää työssä tai kilpaurheilussa, jos se on kipulääkitty tai rauhoitettu tai sille on tehty kipuoireiden poistamiseksi esimerkiksi hermokatkaisu jalkaan. Esimerkiksi kuntouttamistarkoituksessa eläinlääkäri voi myöntää erityisluvan ko. asioissa, mutta kilpailu- ja ammattikäytön tulee olla kiellettyä.

Tämä määräys koskee mm. kilpaeläimiä, elokuva- ja mainosalaa, terapiaeläimiä, valjakkoeläimiä, turistikäytössä olevia eläimiä, opetuskäytössä olevia eläimiä esimerkiksi ratsastuskouluissa jne. Erityistä huomioita on kiinnitettävä niihin työtehtäviin, joissa ihmisillä on korkeat odotukset eläimen suorituksen suhteen rahallisista tai muista ihmisen etua koskevista syistä. Eläinlääkäreillä ja muilla eläinten hyvinvointia valvovilla virkamiehillä tulee olla keinot puuttua näitä sääntöjä rikkovaan toimintaan ja valvonnan tarve tällaisten alojen osalta tulee kartoittaa.

Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa työtä tekeville eläimille on taattava riittävä lepo ja palautuminen fyysisestä rasituksesta ja psyykkisestä stressistä.

Eläinlääkäreiden vastuu tunnistaa kipuun ja stressiin liittyvä käyttäytyminen

Eläinlääkäreillä on erityinen asema eläimen hyvinvoinnin tunnistamisessa. Eläinlääkäreillä tulisi olla hyvä koulutus siihen, miten eläin näyttää kipua käyttäytymisellään. Kipukäyttäytymistä on pidettävä luotettavana tunnusmerkkinä kivusta, vaikka fysiologisesti kivun aiheuttajaa ei saataisikaan paikannettua. Kivun hoitamisen tulee olla tehokasta ja kattavaa.

Eläin voi oireilla fyysisesti myös kokemansa stressin takia. On tärkeää, että eläinlääkäreillä on hyvä koulutus stressin, pelon ja stressiä aiheuttavien tekijöiden tunnistamiseksi.

Eläinjalostus

Eläinten jalostamisessa tulee ottaa huomioon niiden koulutukseen, käsittelyyn, työhön ja elinolosuhteisiin sopeutumista edistävien luonneominaisuuksien edistäminen jalostuksen keinoin. Yksinomaan mm. fyysisen suorituskyvyn parantamiseen tai tiettyyn käyttötarkoitukseen soveltuvuuden tai ulkonäön muokkaamiseen tähtäävä jalostus voi vahvistaa mm. arkuuteen, muuhun stressille altistumiseen tai aggressioon liittyviä luonneominaisuuksia.

Luonneominaisuuksia, joista on eläimelle itselleen haittaa sen oletettavissa elinympäristöissä, tulee pyrkiä vähentämään jalostuksen keinoin ja niiden yleistymistä on estettävä.

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon myös jalostuksen vaikutus eläimen kykyyn käyttäytyä ja käyttää aistejaan lajilleen tyypilliseen tapaan. Esimerkiksi voimakas karvoitus koiran kasvoissa voi estää sitä näkemästä tai haistelemasta normaalisti ja estää muita koiria tulkitsemasta kyseisen koiran ilmeitä normaalisti.

Sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä sallitut eläimet

Listalle tulisi lisätä naurukyyhky (Streptopelia risoria). Nykyiset naurukyyhkyt ovat lintukantaa, jota on vuosisatoja ominaisuuksiltaan jalostettu mm. taikureiden käyttöön sopiviksi, esimerkiksi rohkeiksi ja vähän stressaantuviksi. Niiden hyvinvointi sirkuskäytössä on helpompi varmistaa kuin nykyisessä ehdotuksessa mainitun kesykyyhkyn (Columba livia). Kesykyyhkykin sopii silti sallittujen eläinten listalle.